Eliksellä kylässä (2023)
|
Kahden esiintyjän manifesti, sinfonia, oodi, kutsuhuuto, juhlat ja ylistyslaulu, jossa liekki syttyy sisäisyyteen ja edestään polttaa kaiken ja niin palavat valmiiksi meille piirretyt reitit, ja esiin nousee säädyttömiä asentoja tulvillaan olevat ruumiit ja silloin säädytön muuttuu muuksi ja säädylliseksi ja niin ruumiit säveltävät itse omat polkunsa.
Teos on saanut alkunsa halusta villiintyä. Villiintymisen teema on noussut esille kesytetybn ja hallitun ruumiin kokemuksista ja siitä kysymyksestä, kuinka voisimme vapauttaa ruumitamme kohti villimpiä olemisen tapoja ja muotoja. Haluamme olla ruumiidemme kanssa miten meitä huvittaa: hauskana, tavallisena, epämääräisenä, taitavana, kömpelönä, rönsyilevänä, rosoisena, epärytmisenä, vallattomana, aktiivisena, upeana, rumana, seksikkäänä, levollisena ja ällöttävänä. Näin monenlaisena esiintyvä naisruumis ja kokonaisvaltaisesti elävä, oleva ja tunteva ihminen näyttämöllä haastaa ja rikkoo patriarkaalista kuvastoa hallitusta ja kesytetystä naisesta vailla omaa tahtoa ja intohimoa. Veera Kopsala ja Siiri Kortelainen: Säädyttömiä kuvia tulvillaan olevien ruumiiden yllä (2021) Villa Mehu oli näyttämö Elis Sinistön elämän perfomanssille. Hänen rakennuksensa noudattivat realismin, romantiikan ja mystiikan pyhää kolminaisuutta. Sinistön luonnonmukainen ja naturistinen elämänasenne tarkoitti syvällistä ja kunnioittavaa yhteyttä ympäröivään luontoon, myös kehollisena kokemuksena. Hän tanssi mielellään alasti eikä halunut kaata puita tontiltaan, vaikka ne uhkasivat välillä jopa rakennuksia. Elis Sinistö toivoi Villa Mehun jäävän perinnöksi taiteilijoille, jotka voisivat kokoontua sinne inspiroituakseen paikasta, tehdäkseen taidetta ja ollakseen onnelisia. Tänä päivänä tilanne on katkeransuloinen. Villa Mehussa vieraillaan ja inspiroidutaan, ja sen nykyinen omistaja sallii vierailut mielihyvin, mutta satunnaisista talkoista huolimatta paikka on tulossa elinkaarensa päähän. Pienet koriste-esineet ovat kadonneet uteliaiden matkaan. Luonto on ottanut vallan paikasta. Villa Mehu herättää kysymyksen taideympäristöjen elinkaaresta: mitä säilytämme, miksi ja millaisin keinoin? Kuinka voisimme hyödyntää entistä enemmän runsasta tietovarantoa suomalaisesta nykykansantaiteesta esimerkiksi taidekasvatuksessa, muoseotyössä ja tehdessämme kulttuuripolitiikkaa? Miten esimerkiksi Villa Mehu tulilsi kohdata nyt, vuonna 2023: elämänvoimansa menettäneenä rauniona vai luonnoksi muuttuneena paikan henkenä? Rauman taidemuseon intendentti ja näyttelykuraattori Heta Kaisto pyysi nuoria esitystaiteilijoita Veera Kopsalaa ja Siiri Kortelaista sekä elokuvataiteilija Menni Renvallia vierailemaan heille ennalta tuntemattomassa paikassa, ja aistimaan ja tuntemaan paikan henki ja palauttamaan elämä - edes hetkeksi - Villa Mehuun. Kaisto toivoi kehollista kohtaamista Elis Sinistön elämäntyön kanssa. Syntyi ilosta, leikistä ja naturistisesta elinvoimasta kumpuava tilausteos, jonka pohjana on Kopsalan ja Kortelaisen tanssiteos Säädyttömiä kuvia tulvillaan olevien ruumiiden yllä vuodelta 2021. |
Rauman taidemuseo, Lintu ja kala!, 10.6-29.10.2023
Teos on Maaseudun sivistysliiton ITE-taidekokoelmassa. Työryhmä:
Koreografia ja esiintyminen: Veera Kopsala ja Siiri Kortelainen Kuvaus ja editointi: Menni Renvall |
